Ajatus-jäsen, Kirjaudu sisään

Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: joku jostain (IP rekisteröity)
Päiväys: 14.tammikuuta 2004 22.49

Noh.. voin sanoa että mulla ei ole mitään itseäni vastaan enkä vihaa itseäni.. Olen monesti miettinyt itsemurhaa niinkuin varmaankin jokainen hädän hetkellä.. ja nyt mua vaivaa täydellinen tylsistyminen.. jotenkin en vaan keksi mitään uusia virikkeitä vai mitään mistä innostuisin.. mulla on pari harrastusta joista tulle tietenkin vähän iloisemmalle mielelle mutta eipä pari/muutama tunti päivässä hirveästi innosta kun loppuaika on niin perseestä ja kaikenlisäksi sain kuulla että tyttöystävä on ehkä raskaana vaikka sitä olen jo arvellut pidemmän aikaa.. ei hirveästi kiinnostaisi tulla 16 vuotiaana isäksi, vaikka mitä merkitystä sillä on.. olisipahan jotakin tekemistä noin 9kk päästä kun se pikku paskiainen syntyy vaikka viimeiseksi kaipaisin enää ketään sekoittamaan elämää enempää.. En sano ettenkö rakastais sitä kun onhan se kuitenkin mun ja mun rakastaman henkilön lapsi enkä vaadi rakastani tappamaan sitä.. en ole vielä sanonut kenellekään siitä että melkein joka vedän viinaa ja lääkkeitä sekasin että tulis vähän kevyempi olo eikä tartteis ajatella niin paljoa.. kaitpa se tällälailla luonnistuu kun ei siitä ole koulukaan kärsinyt tai kukaan eroa hiljaisessa persoonassani huomannut.. no kuitenkin tuntuu että elämällä ei olis tarkoitusta vaikka kun vertaa muihin ihmisiin niin on joillakin asiat huonomminkin.. noh mutta taidampa lopettaa tyhjänpäiväsestä ruikuttamisen ja elää elämäni pois alta ja kait sekin vielä kirkastuu.. mutta ei selvene winking smiley

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Aikavaeltaja (IP rekisteröity)
Päiväys: 26.helmikuuta 2004 22.59


No voi hyvää päivää hyvä mies! 0 smiling smiley

Lue Tenavia se piristää, mikäli jaksat vielä nauraa. Ja mikäli jaksat niin toivoa vielä on.
Koeta ajatella niitä pienimpiäkin iloja. Jos yrittäisit tulla hyväksi isäksi, niin koeta tehdä tulevan lapsesi elämä vähän paremmaksi kuin itsellä. Ja ajattele vaikka sitä sinun tyttöystävääsi. Silläkin on varmaan yhtä paha olla, kun on raskaana ja miehen mieli noin maassa.Nainen tarvitsee paljon huomiota, kun se on siinä tilassa. Vielä se muistelee myöhemmin sinua hyvällä, kun olet niin hellä sille.
Ja ajattele näin. Lapsi on kuitenkin suuri lahja, jos se teistä tuntuu vahingolta, niin adoptoikaa vaikka, jos ette ole vielä valmiita vanhemmiksi. En itsekään koe olevani vielä valmis sellaiseen, vaikka olen 24 ja sulhaseni 27. Ei ihme, jos et sinä tai te tunne sillä tavalla. Mutta kuitenkin, kun se on tulossa niin eihän sille voi muuta kuin antaa syntyä maailmaan. Ainahan se maailma on parempi,kun meitä edeltäneille. Ei kannata ajatella, kun että mitä keksisi seuraavaksi päiväksi. Hemmottele myös itseäsi välillä jollain erilaisella rutiinilla tai millä keksitkään. Kaikkea hyvää ja iloa elämääsi toivoo Aikavaeltaja
On kokemusta tuosta masennuksesta. Sen vain ei pidä antaa voittaa tai päästä sun herraksesi.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Sissi (IP rekisteröity)
Päiväys: 27.helmikuuta 2004 17.06

Usko huviksesi,että mä todella tiedän,mitä masennus on.Mulla on itsemurha lähes päivittäinen vieras.

Olet mua vuoden vanhempi,mut usko silti mua kun sanon, että SULLA ON TOIVOA.
Mä ymmärrän sun reaktion lapsesta,mut huomasitko itse mitä sitten kirjoitit.Rakastaisit sitä uutta elämän ihmettä ja heti perään,ettei sun elämällä ole tarkoitusta.Se lapsi voisi hyvinkin tuoda sen tarkoituksen takaisin.Älä luovuta vielä,ethän?

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: kaukaa (IP rekisteröity)
Päiväys: 19.huhtikuuta 2004 19.56

tuttu tunne toi elämän kauheus. itselläni ei tosin kyse ole niikään tekemisen puuteesta vaan siitä että koko ajan olisi pakko tehd jotain. olisi pakko olla täydellinen, autettava, oltava kaikille mukava jne. se on yhtä helvettiä, mutta vähitellen olen oppinut pääsemään ajatusten yläpuolelle. kun asiasta puhuu ihmkisten kanssa huomaa kuinka turhia jotkut niistä ovat ja oppii jälleen nauttiomaan elämästä. en voi väittää että tämän toimii kaikille mutta aina kannattaa muistaa että toivoa on eikä kannat luovuttaa, sillouin antaa taudin voittaa.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Das_Ich (IP rekisteröity)
Päiväys: 22.huhtikuuta 2004 16.40

Ei kannata antaa liikaa ajatukselle jossa toivoa on - sillä monasti sitä ei yksinkertaisesti ole. Epätoivon ajat voi yrittää kulkea läpi ajattelemalla että siitä tilasta voi oppia jotain (lieneeköhän tämä nyt ihan rehellistä - no, kirjoitan kuitenkin). Silloin kun jutut tuntuvat tyhjiltä, elämä merkityksettömältä ja kaikki järjettömältä kannattaa vain odottaa sitä että niihin tulee jotain järkeä, merkitystä ja täytettä.

Sanon näin 14 vuoden kokemuksella vaikeasta masennuksesta. Epätoivoa ei pidä väistää vaan se pitää voittaa. Niinsanotut tuskan tunteet voivat olla joskus hyvinkin suuri oppimisen paikka - joskaan oppitunti ei ole niitä miellyttävimpiä.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: minä täältä (IP rekisteröity)
Päiväys: 29.huhtikuuta 2004 14.32

Voi sua..Koita puhua tyttöystäväsi kanssa asiasta,ja selvittäkää tilanne.Te olette molemmat todella nuoria ja olen varma että on kamalat paineet tulla isäksi noin nuorena.
Olen itse seitsämäntoista vuotias tyttö ja mulla on kahdenkuukauden ikäinen poika.Keskustelkaa siitä lapsesta,haluatteko nuoruutenne loppuvan vielä tuossa vaiheessa.Lapsen hankkiminen ei ole pikku juttu.Mutta älä hyvä mies tee mitään itsellesi.Puhu sen ystäväsi kanssa,ja jos kerran haluat perustaa perheen,niin ole tyttöystäväsi tukena.Varmasti kaikki kääntyy hyväksi,joskus sitä vaan joutuu odottamaan kauemmin.Yritä kestää ja puhu asioista,muista että aina on joku joka voi auttaa!

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Ihminen maanpäällä (IP rekisteröity)
Päiväys: 17.toukokuuta 2004 20.02

Lapsi on kova paikka nuorelle ihmisille. Olen sitä mieltä, että jokainen lapsi on tärkeä ja ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa. Teidän kannattaa alkaa rakentaa tukiverkostoa ympärillenne ja alkaa miettimään kuka voisi teitä auttaa lapsen kanssa. Yksin ei ole hyvä olla lapsen kanssa. Suosittelen teille kummallekin käydä juttelemassa jossain hoitotyön ammattilaisella, esim. kuraattorilla,terkkarilla tai lääkärillä. Isommissa paikkakunnissa on myös erilaisia kriisipalveluita, joihin voi kävellä suoraan kadulta.Lapsen saamiseen ei välttämättä lopu nuoruus vaan se muuttaa muotoaan. Lapsessa on paljon vastuuta, mutta silti lapsen kanssa pystyy pärjäämäänkin. Luulisin, että masentuneisuutta sinulla on ollut ennen kuin tiesit raskaudesta. Masennuksesta harvoin nousee ylös ilman apua. Päivittäinen rytmi voi auttaa asiaa..siis herää tiettyyn aikaan, syö tiettyyn aikaan. Lähtee ulos kämpästään. Pistää itselleen tavoitteita. Vaikka yksi asia päivässä kuntoon.Kannattaa masennuksetakin käydä juttelemassa jonkun sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole tuttu ja tietää asioista jotakin. Kaikesta voi selvitä ja sen tiedän omasta kokemuksestani. Neuvoni olisi kaikille, älkää jääkö pohtimaan asioitanne yksin. Hymy päivässä pitäää mielen virkeänä=) Olipas fraasí taas.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: henri (IP rekisteröity)
Päiväys: 17.elokuuta 2004 14.39

Tee lapsi kun oot vielä nuori, elämä on kuitenkin niin helvetin pitkä että ehdit tehdä vielä vaikka kuinka paljon virheitä.

Älä ruikuta liikaa, koska tulet huomaamaan että kukaan ei sitä jaksa kuunnella, et itsekkään jaksaisi.

Oot 36 kun lapsesi lähtee maailmalle, sitten voit vaikka mennä opiskelemaan sitä alaa mistä olet kiinnostunut. Siihen mennessä varmaan jo olet saanut selville mitä haluat. Tietenki siihen voi mennä elinikäkin. tsemppiä.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: mana (IP rekisteröity)
Päiväys: 1.syyskuuta 2004 18.42

Todella hyviä puheenvuoroja saanut tämän aloittanut henkilö.

Kaikki pätee,mitä on sanottu.. Olen yllättynyt,että joiltain löytyy noin paljon myötätuntoa ja kykyä elää toisen puolessa. Selkeesti on "miulle kuuluva" paikka..grinning smiley

Jokainen ajatus mikä näissä kappaleissa on suotu on varmasti suurempi apu kuin mitä monissa keskusteluissa olen seurannut. Telkassa keskusteluiden haistattelija on suoranaisesti hiettänyt häränpyllyä haistateltavansa osalla.

Toivojn todella,että joku jostain on saanut apua tilanteeseensa. Toivon todella,että elämä alkaisi olemaan hiukan helpompin osallansa.. kuin lapsensa synnytävän tytsynsä kanssa..

Elämä ei saa olla tuomio. Siksi ei siitä saa ottaa itteensä kuin se olisi annettu tuomarin tuomiona.. vaan pitäisi voida lähteä elämää elämään sen mukaisesti kuin se eteen tuodaan.. ei kumminkaan jättää itteensä ajalehtimaan kohtalossaan.. Olisi parempi seurata miten se elämä santaa eväitä.. Onko niissä vääriä eväitä.. (kuten tuo alkoholi+lääkkeet kirjoittaneella). Olisi niin paljon helpompi hänen vain ottaa ja lopettaa semmoiset hupsutukset. Kun nbe lopettaisi ja alkaisi tosissaan yrittämään kootakseen elämäänsä kasaan eikä vain surkutellen kun ei siihen pysty mitenkään vaikuttamaan..

Edellistä kirjoittajaa lainaten..näin lopuksi..grinning smiley

"Olipas fraasí taas."

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Jane (IP rekisteröity)
Päiväys: 22.marraskuuta 2005 0.22

Kuka ihmeessä haluaa olla "jaksaa" tuollaisen juipin heilana!!
Ei vastuuta mistään - edes omasta terveydestä ja omasta hyvinvoinnista!

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Perenner (IP rekisteröity)
Päiväys: 22.marraskuuta 2005 17.06

Tärkeintä on, että hän, ilmeisesti tällä hetkellä jo isä, ei vihaa ketään. Masennus tulee pyytämättä. Voima se poisajamiseen tulee ihmisen sisältä, kukaan toinen ei voi sitä hänelle antaa, mutta vähin, mitä kaikki voimme tehdä, on olla syyttelemättä vastuuttomaksi.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Kokenut (IP rekisteröity)
Päiväys: 22.joulukuuta 2005 11.21

Sitten kun se lapsi kuolee, huomaatte kamalan kaipuun. Mulle kävi noin, paitsi että lapsi kuoli tietämättäni. Joskus kun on paha olla, kannttaa kirjoittaa, kirkoittaa siitä pahasta olosta.
Kirjoittaa kaikesta mikä masentaa, kaikesta, mikä saa olon unohdetuksi.
Unohda muu maailma ja kirjoita siitä päivästä, jolloin mikään ei mene niinkuin pitäisi.
Kirjoittaminen auttoi minuakin, ei ne asiantuntijat mitään osaa, hokee vaan "mä tiedän miltä susta tuntuu.." Vittu ne mitään tiedä..
Me itse koetaan elämä sellasena mitä meille on annettu.
Rakasta lastasi. Rakasta elämääsi, se on menossa parempaan suuntaan.

Koita pärjätä, olet vielä nuori.

Re: Masennus ja tietoisuus..
Kirjoitti: Sotilas (IP rekisteröity)
Päiväys: 11.huhtikuuta 2006 17.05

Kannattaisi varmaan olla joku toinen.



Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa tähän Forumiin.
This forum powered by Phorum.