IHMISEN PÄÄ ON TUNTEIDEN VARASTO

Ihmisen pää on kuin varasto tai kellari
Kellari jossa on hyllyjä
Hyllyillä on purekkeja

Purkeissa on otsikoita
...toivottomuus
...toivo
...ilo
...suru

Näissä purkeissa on säilöttynä
ihmisen tuntet ja tuntemukset.

Vastasyntyneen lapsen varasto on tyhjä
Lapsella on tuntemuksia
Mutta lapsi ei varastoi niitä
Lapsi ei tiedä että tunteita voi varastoida
ja ottaa käyttöön myöhemmin.

Aikuisena ihminen oppii että tunteet
.... ne ovat vain tunteita
ne voi sivuuttaa
ne voi laittaa purkkiin
ja purkin kansi voidaan sulkea.

Purkkiin voi laittaa nimen
ja purkin voi laittaa varastoon
hyllylle odottamaan sopivaa aikaa
jolloin sitä tarvitaan
jolloin siitä ei ole haittaa.

Purkkeihin siis voi siis säilöä
ilot, surut, riemun, masennuksen.

Minulla olisi varastossani
monta masennuspurkkia
monta epätoivopurkkia
monen monta toivottomuuspurkkia
Minun varastoni on todellinen ongelmajätevarasto.

Mitä minun pitäisi tehdä sen kanssa
kun en uskalla aukaista ensimmäistäkään
varastosani olevaa purnukkaa
ja katsoa sen sisälle.

Miten pääsisin eroon purkkivarastosta.
Se painaa taakkana harteillani
ja koko ajan
...koko ajan
Sinne tulee lisää purkkeja.
Kohta varastoni on täynnä.

Varastoni on kellarissa
piilossa ihmisten katseilta.
Voisinko tuoda sen päivänvaloon
näyttää sitä ihmisile
ja sanoa
Katsokaa minun varastoani
mitä minä teen näille purkeilleni?

Ihmiset vain menisivät ohi
ja kiirehtisivät askeleitaan,

Jos joku onneton pysähtyisi
katselemaan minun purkkikokoelmaani
minun tulisi häntä sääli
ajaisin hänet matkouihinsa.

Miksi minä vaivaisin muita
omilla ongelmajätteilläni.
Muilla ihmisillä on varmaan
riittävästi tekemistä
omissa purkeissaan.

Joskus olisi parempi jakaa niitä purkkeja hyvinkin samankaltaisten purkkirivien omistajien kanssa (ystävät?).

Joskus, kun voi löytyä odottamattomia avaimia vertaamalla ja arvelemalla millaisia eroja löytyy ja samankaltaisuuksia, kun oikein tutkitaan ja avaudutaan.

Itsellä ainakin on tuonut purkien osalta kummallisesti avaimia siis tapoja avata niitä purkkeja muille katseltavaksi ja siten itseensäkin "pölytettyä" muiden silmin. En olekaan niin pölyinen,kun hiukan suon toisillekin itsestäni jotain.

Koskaan ei helppoa ole ollut alku vaan työtä on se teettänyt.. kuinka rohkeaksi äityy? kuinka siihen pääsisi? kuinka ammentaisi tahtoansa jos se kadonnut syövereihin on,joita purkit pyörittelee avaamattomina sisällään?

Joskus on pakko avata ne kaikki vaan haluatko olla se,joka ne avaa yhden kerrallaan vaiko muut,jotka avaa kaikki kerralla ja kenties sekasorrossa heittelee jokaisen purkin sisällön huonetta pitkin leviämään huoneessa ja siten hukaten sinut moniksi hetkiksi sekaisiksi.

Rohkeutta olla heikko ja muiden armoilla. Joskus on opittava, ettei varmuutta tule peittymällä omaan itseensä ja peittäen kaiken "pahan" itseensä. Olotilat, kun ei tapaa hävitä vaan kertyvät mielessä syvässä ja siten jossain vaiheessa tulee kuin geysir näkyviin.. Se voi olla kaunista, mutta voi olla myös helvetin kuumaa jos ei sitä ole purkanut aikaisemmin pienemmällä kuumuudella.

Itseys? Itseensä ei pidä hukuttautua, jättätytyä itsensä armoon,kun kumminkin olemme itsemme pahimmat kriitikot. Jakaa itseyttään muille, antaa heillekin mahdollisuus. Mahdollisuus, jonka peität jokaiseen avaamattomaan ummehtuvaan purkkiisi hyllyillä pimeimmissä nurkissa.

Miksi vaivautua? Joillain on jaettavaa kanssasi,joillain keinoja avata purkkisi varoen ja siun tapasi mukaisesti varoen. He eivät halua purkkien sisällön kaikkinensa katoavan huoneen sekaisuuteen. He haluavat sinne jäävän puhdistuneen tunteen turvasta, joka olet. Itseytesi jää turvaan, mutta on jaettuna ja siten paremmin turvattu.

Joskus on aika tuulettaa ajatuksiaan, joskus avauduttava muillekin.. Kenties joskus ilman tunkkaisuutta,joka ei ole purkkiin kertynyt.