Meditointi, jooga sekä riitit joita teatterissa olen oppinut, ovat antaneet minulle uutta tapaa kohdata asioita.
Se on auttanut minuakirjoittamisessa hyvinkin paljon. vapaa järkeistämätön tekstin kirjoittaminen parintunnin meditaatioharjoitusten jälkeen on tullut tavaksi -suosittelen.

Tyhjennän pääni kaikesta ylimääräisestä paskasta jota media sun muut lykkäävät aivoihini
halusin tai en. ja olen lakannut liikoja arvottamasta muita ihmisiä ja heidän teoksiaan.Lapsenomainen avoimuus ja rehellisyys iroittaa minut arjen roolimalleista -saatika teatterin nokkimisjärjestyksestä. olen vapautuneempi ja rennompi -olen alkanutkuuntelemaan muita
enemmän (on ollut taakasi asti minulla rasitteena olla aina äänessä antamatta muille puheenvuoroa)

Jaaha..

Voinko liittyä äänestään pitävien ry:hyn Zombie?

Noh joo.. en ehkä kumminkaan ole niin selkeesti toisilta äänenvuoroa estävä nykyisin,mutta aikoinaan se oli niin vahva toiminto,että siihen oli usein vastineena "Yritähän miettiä ensin mitä sanot niin voisimme ymmärtääkin mitä sanot?"

Tuo mihin sinä olet päätynyt harrastuksen kautta tuomien uusien harrasteiden kautta niin.. kenties samaan olen päässyt oma-aloitteisesti.. tosin kait harrastusten yli-innovoivalla vaikutuksella.

Toisaalta ei yliääni puheenvuoroja käyttäviä voi syyttää siitä,että ovat liikaa äänessä. Jos eivät toiset ole tarpeeksi vahvoja käänteissään (suoranaisesti pyyt'mässä sitä puheenvuoroa ennekö toinen pääsee vauhtiin) niin.. silloin he antavat toiselle mahdollisuuden olla äänessä ja siten aiheuttavat itselleen hallaa.. Jos on jotain sanomista pitää se sanoa ennenkö se hukkuu toisen puhevirtaan..

Rohkeutta olla äänessä.. Joskus vaan se on liian helppoa toisille..