Heräsin aamuun, kun kirkkaus silmiäni valaisi,
oli ulkona kauneus itse,
puihin verhoutuneena
toivotti hyvää huomenta
ja sieluuni kaivautui tuon aamun kauneus
josta kaipuuni vain kasvoi

Minä taivalsin katuja kaupungin
etsiessäni kauneutta
löysin sen rujon muodon
kerjäläisen silmistä
lapsen itkettyneistä, mutta lopulta onnellisista kasvoista.
vanhuksen rypyistä, kun hän itseään peilaa
isoisän huolirypyistä lapsenlapsensa hätään
ja kipuun
Ja etsintäni jatkuu...