Istuin vuoteella

Katse alas painettuna
mietin isääni

Kauan olin kantanut
menneisyyden taakkaa

Olin jo kuoleman kuva
varjo ihmisestä
pelkkää luuta ja nahkaa

Silloin ne tulivat

Mustat olennot

täyttivät huoneen
lensivät kiharoihini
silmiini nenääni
suuhuni

Ne veivät minut
kotiinsa
maan sisään

räpyttelevien
siipien pilveen

siellä minä sain tietää.