Fiktiivinen tarina

Meren rannalla, auringon laskiessa, naisen suunnatessa katseensa merenpintaan, auringon värjätessä meren punaisilla säteillään

Paikassa missä rakkauden tyyneys ja rauha kietoutuvat hellään syleilyyn miehen katsellessa tyyntä merenpintaa tuulen viiman takertuessa naisen silkin pehmeisiin hiussuortuviin auringon värjätessä meren punaisilla säteillään

Heistä taistellaan

Enkelien ja itse saatanan taistelussa

Enkelillä kädessään rannan hiekkaa

Vain hiekkaa ei mitään ja silti koko elämä

Ehkä taistelu oli liian vaikea ja enkelit ja itse saatana, vanha vihtahousu, luopuivat riitelystä

Vai luopuivatko he

Meren rannalla, auringon laskiessa, naisen suunnatessa katseensa merenpintaan, Auringon värjätessä meren punaisilla säteillään

Harhaa vai totta

Todellisuuden harhaa

Paikassa mistä kaikki lähtee, ehkä atomin ytimessä, kaiken keskipisteessä

Paikassa missä ollaan alastomimmillaan

Ja suurenmoisinta mitä ihminen voi olla on olla oma itsensä, alastomimmillaan

Hiekan jyviä, silkin hienoja hiekan jyviä, niistä taistellaan, enkelin huulilta kaikuu lempeä ääni Ei mies koskaan mitään pahaa ollut tehnyt, hänen mittansa on hänen tavoitteensa

Mutta saatana, vanha vihtahousu ei luovuttanut

hänen syytökset olivat kovia, hänen karjuessaan kammottavalla kidallaan

Hän lähettää koiria raatelemaan, sillä vanha vihtahousu, itse saatana on epätoivoinen, sillä enkelit voittivat tämän taistelun ja tappio on vaikea kestää

Paikassa mistä kaikki lähtee

Meren rannalla, auringon laskiessa, naisen suunnatessa katseensa merenpintaan, Auringon värjätessä meren punaisilla säteillään

Todellisuuden harhaa

Virpi Veronica