Tyhjän jauhamisesta

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kysyin kaveriltani, että eikös huomenna ole heinäkuun ensimmäinen päivä. Hän sanoi, että tänään on heinäkuun ensimmäinen päivä. Eli Harrille lupaamani heinäkuun kolumni pitäisi olla jo valmis. Kyllä, tämän kolumnin aiheena on kirjoittajan viimeinen oljenkorsi, mihin tartutaan kun on saanut tekstinkäsittelyohjelmaansa tusinan verran keskinkertaista lausetta, ja deadline on jo ohitettu. Tämän kolumnin aiheena on ideoiden puuttuminen.

Ideatonta kertomista kutsutaan myös tyhjän jauhamiseksi. Esimerkiksi elokuvan kohtauksessa, jossa pahista pitää harhauttaa. Sankari tai sankarin apuri hyppää spontaanisti vihollisensa eteensä sepittämään joutavia. Katsojalle annetaan mielikuva, että puhe on tuulesta temmattua, ja änkyttäminen lisää tilanteen uskottavuutta. Päinvastaisessa tapauksessa vieraan kielen kouluaineessa oppilas yrittää luoda kuvan harkitusta, johdonmukaisesta ja kielirikkaasta tekstistä. Ja todellisuudessa elokuvan näyttelijä on lukenut käsikirjoituksen ja tietää tasan tarkkaan, mitä sanoo, kun taas kouluaine on lähempänä aitoa hädissään tapahtuvaa änkytystä.

Mutta lopputulos ratkaisee, eikö vain? Elokuvan nähnyt kriitikko kehuu erityisesti hahmojen luontevaa puhetta ja opettaja antaa arvosanan 7 aineelle, jonka kirjoittamiseen on käytetty yhtä monta minuuttia. Varsinainen sisältö on toissijaista, syntynyt mielikuva tärkeämpää.

Miksi minäkään koulusta puhun? Nythän on kesä! Pois siitä koneen äärestä. Älä ainakaan jää siihen niin pitkäksi aikaa, että ehtisit lukea tämän jutun uudestaan.

Juho Häme