Oma kertojaääni

Stranger Than Fiction -elokuvan juoni lyhyesti: Will Ferrellin esittämä hahmo, herra Crick, alkaa kuulla päänsä sisällä kertojaääntä, joka selostaa hänen elämäänsä. Hän alkaa lähennellä erästä leipuritarta, kun kertojaääni on selventänyt, että Crick pitää hänestä. Hän on siis aina pitänyt, mutta ei vain ole saanut aloitetta aikaiseksi.

Jos minä alkaisin kuulla päässäni kertojaäänen, minkälaisia salattuja ajatuksia minulla tulisi ilmi? Alkaisinko minä kirjoittaa tosissani, tavoitteenani julkaista novellikokoelma? Panostaisinko opiskeluuni, vai sulkeutuisinko vain huoneeseeni ja pelaisin tietokonepelejä loppuelämäni? Toimisinko täysin hetkittäisten mielihalujeni vallassa, vai kykenisinkö pelkästään omalla motivaatiollani pitkän tähtäimen suunnitelmiin?

Ennen kuin tämä hädässä kirjoitettu kolumni alkaa näyttämään päiväkirjalta, on syytä ottaa muutama askel taaksepäin. On laajalti tunnustettu tosiasia, että ihmiset toimivat tehokkaammin ulkoisen paineen alaisena. Tästä syystä on esimiehiä, deadlineja ja muita tulosvastuuta korostavia ilmiöitä, kuten kvartaalitalous. Lienee kuitenkin välillä tervettä totella esimiehen sijaan oman elämänsä kertojaääntä: ulkoista painostajaa, joka majailee pään sisällä. Se tietää paremmin, miten jaksat ja mihin pystyt. Ja mitä oikeasti haluat.

Juho Häme