tänään taivas oli harmaa
ja vesi mustaakin mustempi.
oli tavallinen päivä...
minun elämässäni.
kuljin pimeydessä,
en edes etsinyt valoa.
sillä tiesin ettei sitä ole.
jostain auringonvalo
yritti tulla sydämeeni,
säikähdin ja juoksin sisälle piiloon,
pimeimpään nurkkaan.
en uskaltanut päästää valoa sisälleni.
pelkään sitä.
se on tuottanut minulle vain surua ja tuskaa,
kun ihmiset ovat nähneet tunteeni valossa.
kaikkien nähtävillä ne ovat olleet,
kaikkien runnottavina.
ehkä joskus vielä
avaan sydämeni uudestaan valolle
ja osaan rakastaa.
ehkä.

Marjo Väänänen




ehkä vielä joskus auringonvalo
yltää sydämeeni.
ehkä vielä joskus ilo 
täyttää sisimpäni.
ehkä vielä joskus osaan
tuntea rakkautta toista
ihmislasta kohtaan.
ehkä joskus vielä osaan
tuntea muutakin kuin
katkeruutta ja vihaa tätä maailmaa 
kohtaan.

Marjo Väänänen


Sivua muokattu 23.10.2002