Tähtärillä

On tämä elämä yhtä helvettiä
vaikka istunkin Arskan puistossa.
Lehdet tippuvat elottomina maahan
ja vain varikset jaksavat käydä keskusteluja.
On syksy ja kylmä
eikä tee mieli edes tupakkaa
ei suudelmaa
ei seksiä.
Haluan vain kotiin
lukitsemaan oveni
jotta voin jäädä Kafkan huoneeseen ihmettelemään
tätä.
Ohitseni kulkee vanha muori 
jonka kasvonpiirteet ovat tutut
muistoja lapsuudesta
kun hampaat tippuivat suusta
yksi kerrallaan.

Pitäisi kai kääntää sivua
mutta sormet ovat liian kohmeessa
tämän päivän jaksamiseen.
Takanani on rakas puisto
jota komisti ennen nuorten itseilmaisu
minun luovuudenalku:
graffiti.
Mikähän täällä on
se musta kivi
vaikka eihän se kivi katsomalla
tai sen tietämällä miksikään muutu.
Näkyisi edes naakkoja
vaihtelua kai sekin olisi
tässä perkeleen kohinassa
johon minä en voi osallistua
voin olla vain sen todistajana.

Olen lukenut kirjoja
ja Kirjaa
mutta se ei minua ole maailmasta pois vienyt.
On vaikeata löytää tällaista hiljaisuutta
kaupungista jossa asuu ihmisiä.
Nyt ripeksii jo vettä
näin elegistä voi todellisuus olla.

Ketä täällä pitäisi uskoa
kun tämä puisto on vieläkin sama
vaikka minä olen jo valmis
johonkin.

Harri


Sivua muokattu 21.12.2003