Viimeiset
Hullu mikä hullu!
huudahti joku leikkisästi,
muistellessaan hopeisen kuun luomaa varjoisaa peilikuvaa.
Rakkautta ylisti ja kärsi.
Mainitsi toinen ylimielisenä.
Halveksuen, kun ei itse ollut pohjantähtenä.
Veli ja ystävä.
Sanoi kolmas ylpeänä lauseestaan.
Viimeinen katsoi valkoisena maahan,
itki ja itki vain.
Sanomatta mitään hän kertoi kaiken.
Harri
|