Ero tuli lopullinen... Vai tuliko sittenkään?

Emme enää kulje käsikädessä,
häivymme toistemme elämästä,
mutta jos et mee sä, mee pois mä.
ikuinen kesämme hyytäväksi talveksi vaihtuu,
ja tunteet pois haihtuu.
Kuitenkin ne jäävät ainiaaksi mieleemme,
jokin vahva voima oli tiellämme,
välillä  rakkautemme!
Siksi pääsi tapahtumaan näin,
mutta olin kuitenkin varma, 
että kaikki kääntyisi vielä rakkaudessa parhain päin. 

Rukoilimme luojalta ja se oli virhe uus: Oi Luoja anna meille vielä
mahdollisuus!
Niin ei kuitenkaan tapahtunut,
suhteessamme olomme oli kokoajan ahdistunut.
Me olemme kuitenkin vielä ystäviä,
 ja tiedämme, ei tullut lopullisia jäähyväisiä.
Autamme ja lohdutamme toisiamme tarpeessa,
toisin kuin rakkaus, ei ystävyys ole kahleissa.
Olemme toisillemme tärkeitä, emmekä enää
muistele vääriä tunteita menneitä.
Ystävyytemme liekki on lämmin,
mutta rakkauden liekki ei enää roihua valtavana.
Se on palanut tuhkaksi, joka ei vielä ole sammunut kokonaan.
Se ei kuitenkaan ota enää syttyäkseen, eikä ikinä koskaan lopullisesti
sammuakseen
Mutta hiillos jäi ainiaaksi savuamaan,
eikä meitä palella. 
Me emme osta kalliita lahjoja toisillemme,
me teemme ne itse koska toisistamme välitämme.
  jouluna, pääsiäisenä ja synttäreillä onnittelemme, ja joskus jopa
lahjoja annamme. 
Ystävänpäivä korteissamme lukee:
Kolme sanaa sinulle: ole ystävä minulle. 
Ja ystävän enkeli kulkee, välillämme turvaamassa ja aina kuulee, mitä
sitten ikinä sanommekin, koska juttumme ei onnistunut, on siinä myös syy,
emme enää tee virhettä ja sano: I love you!

Mssm


Sivua muokattu 18.2.2004