Huoneessani

Taas yksin huoneessani istun,
ilman kuunteliaa jonka olalle voisin laskea pääni ja itkeä.
Itkeä vapaasti suolaisia kyyneliä jotka surusta vaihtuvat vihaksi ja vihasta kostoksi.
En itke, istun vain hiljaa hämärässä.
Tarvitsenko sittenkään kuunteliaa, tukea ja lohtua?
Onhan sitä pitkään pärjätty ilmankin.

Myy


Sivua muokattu 29.5.2004