Enemmän

Mitä näet kun katsot minua, näetkö ruman ihmisen
Pidätkö minua pahana vuoksi kuoren ulkoisen
Tahtoisin vain sanoa olevani muutakin
Kuin tuo mustiinpukeutunut, paatunut syntinen

Katsot minua alentuvasti, jopa säälien
Minunlaiseni ovat sinulle vain vaate punainen
Vaan en sääliäsi kaipaa, mieluummin otan vihasi
Silti en ole vahva vaikka siltä näytänkin

Käperryn lankakeräksi, piilotan tunteeni
En saa olla surullinen, ainoastaan vihainen
Hyvin harvat huomaavat kyyneleet silmissäni
Mutta kukaan ei voi nähdä haavoja sielussani

Tuskani on liian suuri kanssasi jaettavaksi
Se ei kuulu sinulle millainen on itsetuntoni
Olen heikko, tyhmä, onneton, aivan epäonnistunut
Syntymäni maailmaan oli kai vain vahinko

Kuka minut armahtaa voi Helvetistäni
Kenelle voin näyttää pahan oloni
Miksi minun tieni on karu ja kivinen
Miksi minun täytyy olla näin itsesäälinen

Aina silloin tällöin oksetan itseänikin
Rikon kaikki peilit jotka osuvat tielleni
En tahdo katsoa silmiin tuon lapsen kirotun
Tahdon vain polttaa roviolla tämän noidan vainotun

Minun elämäni liekki odottaa sammumistaan
Minä tuulessa lepatan hiljaa rukoillen voimaa suurempaa
Tämä vankila on liian pieni, miksei henkeni lentää saa
Voiko mikään enää auttaa sieluani pelastamaan

Saatan olla kovin nuori, mutta tunnen kuoleman
Hän on vanha tuttuni jonka luokse jo haluan
Tuska on rakas ystäväni jota yritän karttaa
Mutta Hän löytää minut aina uudestaan ja uudestaan

Te luulette minun olevan kovin pinnallinen
Vaan jos tarkkaan katsotte niin yhden asian huomaatte
Silmissäni asuu suru, hymyni on onneton
Vasta kun pääsen lepoon, minun hyvä olla on

Tahtoisin levätä rauhassa, saada hieman lepoa
Vaan sydämeni polte minut pakottaa jatkamaan
Saatan olla vääränlainen, kuulu en teidän joukkoonne
Erilaisuus on kai synti, mutta minä olen tälläinen

Tuulen mukana lennän, tuskastani voimaa saan
Vaikkeivat siipeni kestäisikään saan hetken olla vapaa
Unohdan veren, kauhun, tuskan, vihdoinkin hymyilen
Hautani on tyhjä, sinne vielä kuulu en.

Riada


Sivua muokattu 23.1.2004