Tyttö onneton

Pilkkaavat äänet tyttö kuulee vaan kääntää päänsä pois
Kyynelten partaalla silmänsä sulkee, ei mitään tehdä voi
Kerää ylpeytensä, leukansa nostaa
Esittää ettei välitä vaikka pelottaa

Hän istuu yksin käytävällä musiikkia kuunnellen
Katselee ympärilleen itsenäiseltä näyttäen
Vaan ei hän ole vahva, vain yksinäinen
Vaan kenelle kertoa voisi tyttö tunteen sen

Hän on kehittänyt kuoren jonka lävitse ei pääse
Mustat vaatteet, paksut meikit, kylmä ja kova katse
Mutta miksei kukaan katso sisälle tuon kuoren
Sieltä löytää voisi kauniinkin ihmisen

Kadulla hän kulkee ihmisiä vältellen
Päätyy pieneen kahvilaan, asettuu nurkkaan sen
Istuu mieluiten yksin, ei seuraa kaipaa
Tietää aivan hyvin että seura satuttaa

Joskus kauan sitten hän oli onnellinen
Kunnes paha maailma tappoi rakkauden
Hän on vasta lapsi, ei edes täysi-ikäinen
Mutta tietää miltä tuntuu itkeä itsensä uneen

Joka päivä helvetin tuo tyttö läpi käy
Vaikka häneen sattuu se ei päällepäin näy
Hän on oppinut peittämään tuskansa ja surunsa
Kuka voisi parantaa haavat hänen sielustaan 

Tyttö on katsonut kuolemaa silmästä silmään
Joutunut on kokemaan väkivaltaa hirveää
Silti vielä luonamme hän täällä on
Istuu aivan vieressäsi tuo tyttö onneton

Riada


Sivua muokattu 23.1.2004