Ashes of Trust and Faith

Leimuavin kipinöin tuulensa vaikenee
Kahta kovempaa viiltävä sointunsa
Keuhkoistain riistetty ilma
Huumattu tajuntain harhaan johdatettu
En saa katsettain irti väreistään
Sumenevat piirteensä tahmeuteen,
veden ryvettämänä haihtuen
Muistot joka laineelta,
niiden huuhtomilta kaisloilta
Hivelee kutsunsa, kuiskaillen korvissain
Mutta antaudun, hukuttaudun aaltoihin


Kuinka saatoit, sinä pakana!
Irvakas seireeni, Kristuksen joukoissa! 
Vertavuotavan siipirikon sinä kohtasit
Riitaantui tuuli vasten untuvain kajoa
ja pakeni kotihinsa sivullinen sielunsa
Sinä Neitsyt Marian häpäisijä!
Huuliltains riistä herrains sanat
ja sulje sydämeins
riistetyn hengen huudoilta


Lempein käsin sinä henkein tainnutit
Riistit ainokaisen vahvuuden,
janolle antauduin
Kärvensivät silmäins manalan
ja lauhdutti ääneins murhaajan
Mutta kysyn nyt sinulta,
Luojan koko luomakunnalta…
Kuka puolestasi painoi liipaisinta?


Pehemin vedoin sivellen
lipuu kosketuksensa hiuksillain
Vieden ja tuoden, uneen vaivuttaen
Levittyvät ylläin muinaiset tiet
ja lähteistään valuva metallinen aromi
Vajoanko kadoksiin, toivon niin
Kaihtamatta muistoin kuolemaa,
rakkauden minulle kaivamaansa hautaa

Tainted


Sivua muokattu 18.2.2004