Loitota

Kun käänsin selkäni, se loittos mun takaa.
Katos jonnekki metsään, niitä se rakastaa.
Eikä se edes ollut koira tai kissa, vaan mun
                  ihastukseni.

Lähdin etsimään oppaan kanssa, opas katosi pois.
Yksin etsin mä armastani Suomen metsistä.
Kalliot tutkin ja suohon upposin kolme kertaa.
Toivoin, että jo löytyä jostain kolosta hän vois.

Mä vihdoin löysin mieheni, sen joka mut oli jättänyt keväiseen tuoksuun
ihanaan.
Jota tunteideni suuressa palossa
                 lähdin takaisin hakemaan.
Huomasin ettei se enää oo se, johon rakastuin.
Tuskaa kantaen loittosin minä itse.

Takkukisu


Sivua muokattu 20.2.2002