Hauta

Hän kuuli meren pauhun korvissaan,
lokkien huudot,
jotka tuntuivat niin tuskaisilta,
ihan kuin ne olisivat menettäneet
jotakin kallisarvoista.

Hän katsoi hautakiveä,
joka oli yhtä kylmä,
kova ja väritön
kuin hänen oma sydämensä,
ilman elämän mahdollisuutta,
vailla toivoa elämästä.

Hän kuoli silloin,
tuo ihminen,
hautansa sai elämästä,
ihmisten keskeltä.