Se

Kuulin kerran yön puhuvan peloistaan,
se kertoi elämäänsä.
Kylmä hiki valui otsalta,
se tuli taas luokseni sanomaan huoliaan.
En voinut nukkua siinä huonessa enään,
missä kuoli lapseni viaton.

Kahvia juodessani se tuli taas luokseni sanomaan 
tuskaansa,
se toisti itseään syylinen olin kai.
Veriset oli verhot koskaan en niitä vaihtanut,
en koskaan ole uskaltanut unohtaa.
Mene pois se sanoi taas,
tartuin kylmään oven kahvaan.

Varastosta otin bensa kanisterin ruosteisen,
pala helvetissä missä synnyin kai se oli oikein.
Talo paloi pois ja minä astuin siihen helvettiin,
se sanoi taas huoliaan.

Kuolin kai koska se ei sanonut enään sanakaan,
taivaassa oli tie vapauteen,
Helvettiin jouduin kuitenkin,
missä minua jo odotti suruni viaton.

Vainaja


Sivua muokattu 16.10.2002