Kylmä talvi

Lumi sulatessaan kädelle lämpimälle,
kylmän kostea oli ilma hengittää.
Talvi koputti ovelle kultaiselle,
minä avannut en sille oveani mustaa.
Pakkanen puri sormet poikki,
käsi nyt nyrkkiin puristuu.

Oli talvi tullut taas,
lumesta tein enkeli valkosiipisen.
Kovetin sen kyyneleillä,
kalleinta mitä omistin oli elämän kyynel.
Veriset oli käteni kylmät,
nämä kädet ovat murhaajan.

Käsi täristen koittaa tukea saada,
kosketan enkeliäni kylmää.
Mureni se maahan kiviseen,
suli minun kyyneliin.
Vaeltaa saa nyt ympärinsä,
etsien taas turvaa suurta.

Enkelini kuoli minuun,
en hän edes uskonut niihin.
Sieluni kadotin unelmiin suuriin,
koskaan se ei toteutunut.

(Kävelen pois hautajaisista,
itku kuoro tukki kaiken tien.
Menetin kai jotain tärkeätä,
en hän edes välitä.)

Vainaja


Sivua muokattu 16.10.2002