Istuin Junassa ja ymmärsin.

Istut minua vastapäätä, ja katson surullisena miten puhtaan siniset ja viattomat silmäsi ovatkaan. Enää muutama vuosi, muutama ihminen liikaa niin sinut rikottaisiin taas. 

Äitisi nuokkuu ikkunan lasia vasten, nutturasta karanneet hiukset hapsottavat otsalla, ja silmäluomista heijastuu hiipunut valo. 
Katson ikkunasta ulos ja näen sinut taas. 

Seisot hytisten laiturilla, suussasi on rööki jota vedät vuosien tottumuksella syvälle ja pitkään. Hiuksesi on vienyt tuuli mennessään, ja sepaluksesi repsottaa auki, mutta sinä et jaksa välittää. 
Sinä et koskaan jaksanut välittää.

Katson toiselle puolelle, ja olet siellä taas tiukoissa farkuissasi ja kallis muotilaukku olalla. Kikatat jollekin tyhjänpäiväiselle, ja mieleni tekisi tulla ja ottaa pullo pois kädestäsi. 
Miksi aloitit kaiken liian nuorena? 

Katson viereeni ja kohtaan kaksi vihreää silmää, kuin kuusimetsän keskellä, sammalien ja pienten kuusien pieni keskus. . 
"Oletpa sinä kaunis poika," tekee mieleni sanoa sinulle. "Rakastaisin sinua jos voisin."  Kunnes katson syvemmälle sinun silmiisi, ja tajuan etten tunne häntä.


Istuskelin junassa, katselin ulos ikkunoista ja junassa, ja yhtäkkiä näin hyvin erilaisia ihmisiä, jotka olivat kuitenkin ihan samanlaisia.

Aamuyö