Lepuskin lumisade
Jäätyneitä kuolemia putoilee taivaalta
Hitaasti, ääneti.
Kävelen niiden keskellä, yritän olla koskematta
Mutta ne ojentelevat hahtuvaisia käsiään,
Kuin hakien turvaa takkini turkiksesta.
Alan tanssia, pyörin ja pyörin, pelkään putoavani
Mutta pienet kädet pitävät minusta tiukasti kiinni
Mustaa ja valkoista, minne ikinä katson
Sanomattoman kaunista tarinaa
Jonka vain minä kuulen.
Pysähtykää joskus, kun sataa lunta katsomaan hetkeksi ylöspäin ja ympärille, katulamppujen loistetta vasten satavat lumihiutaleet on jotain sanatonta.