Koivun latva

Niin kauniina, kuin
alastoman koivun latvus 
piirtyy harmaata taivasta
vasten,
tämä lehdetön lehtipuu
sumupilveä vasten,
harmaa harso harmaata
vasten,
niin selvänä ymmärrän
itseäni myöhemmin,
kun parisen vuotta on
kulunut,
mitä silloin en tajunnut,
piirtyy myöhemmin selvänä
tätä harmaata eloa vasten.

Vuodenaikaan liittymätön runo; havaitsin lumettomana talvena koivun oksiston kauniit piirteet, ja mietin, mihin niitä voisi verrata, ja päätin sitten verrata itseeni.

Aaro T. K.