Mausoleumi

Lumen alla makaa rakkaani,
nukkuu ikiunta.
Mutta miksi yhä katsovat nuo jäänsiniset silmät
terävästi minua kohden
ja miksi, miksi oi rakkaani,
sykähtelee taivas tyhjän sydämesi lyöntien tahtiin?
Kuulen myös hengityksen.

Rakkaani.
Minä vihaan otettasi minusta,
se ei katoa, se ei haihdu.
Se pysyy.
Olen kai ainaisesti juurtunut sinuun.

Sisareni kyselevät,
kirkas-silmäiset lapset, tuhkaa hiuksissaan,
miksi sinun haudallasi kasvaa niin katalan kaunis sinikello?
Se häikäisee heidät sinisellä loistollaan.

Sinä petturi!
Minä katkaisen tuon viheliäisen intohimon varren,
viskaan sen pois kyynelet kurkussa,
ehkä joku typerys löytää sen.

Sinulla ei ole oikeutta vihata minua.
Ethän sinä edes koskaan hymyilyt.

haadeksen-kukka