Kohtalon käsi

Kohtaloaan ei saanut vangittua 
Se saapui liian hiljaa 
ei tahtonut pieneen mailmaansa 

Haavoittunut murtuu sanoista 
Murtunut kuolee kosketuksesta 

Tietä pimeästä hapuilee 
Eksyneen silmissä syyllisen kyyneleet 
Kun lävisti sydämmen 
Oman unelman 

Varjot peittelevät unettoman 
uneton peittää kaiken 

Suuntaa oikeaa ei ollutkaan 
Etsii mutta ei löydä milloinkaan 
Heikoilla askelilla elää 
Viimeinen aina jää 
Polulle pimeän puolen 

Matka on liian pitkä 
liian loputon 

Se murtuneen tukehduttaa

Alllu