Kylmät kädet siis

Kuljen lumista metsäpolkua,
kuulen ääniä kaukaa,
lasten kiljuntaa,
autojen tasaista kohinaa,
oloni on iloisen raukea.
Näen ympärilläni valkoistalunta,
kirkkaita tähtiä,
pelkkää pimeyttä,
mustan hahmon.
Tunnen kädet ympärilläni,
tunnen käsien kylmyyden,
kovuuden ja päättäväisyyden.
Nuo kädet alkavat riisumaan minua,
ne satuttavat,
ne tekevät kipeää.
Ne eivät hellitä vaikka huudan,
kiljun kuin sikaa tapettaisi,
vaikka potkin ja puren.
Silti ne satuttaa,
lisää ja lisää.
Tunnen kuinka lumi 
ja jää selkäni alla satuttavat,
ne raapivat selkäni verelle,
ne jättävät ikuiset arvet.
Suljen silmäni,
tiedän että menetän kaiken,
kaiken sen jonka minun piti säästää yhdelle,
sille joka sen ansaitsee.
Tulee hiljaisuus,
kaikki pysähtyy,
kädet katoaa,
makaan yksin pimeässä,
makaan kunnes kaikki katoaa, 
löydän itseni omasta sängystä,
kylmänä ja likaisena,
kituvana ja särjettynä.

Alllu