Runo 3

Olennot meren rannalla ottavat yötaivaasta talven puhtauden -
tähdet satavat lumena maahan.
Tämä kaikkeus nurkkineen on vain liian pieni,
heidän laivoilleen.
          isä, miksi kätesi on vanha ja harmaa,
          miksi kurotat ulottumattomiin, venyt ohueksi kuin siima?
          äiti, mistä ryppysi ovat peräsin?
          keveät kuin valkoinen, pidemmät muistiasi, kun niitä tutkit.
Meren rannallla annetaan silmien levätä nuotiossa,
josta ajatuksen itu loihtii liekit yli taivaan.
Selitykset virtaavat matalan äänen lailla, ryömien ikkunoiden kohdalla -
ja raapien ovia.
Tulen lämpö jo katalasti noussut iholleen.

Anansi