Liian nuori lähtemään

Taas musta yö, hakkaa
nyrkkiään mun huoneen ikkunaan.
Makaan taas tässä, yksin,
liikkumatta, aivan niinkuin ennenkin, 
ja toivon ettei aamua koskaan tulisikaan.

Taas hän saapuu, oveni taakse seisomaan,
rakkauttaan vannomaan, valheet kuulematta jää,
en ole ansainnut tällaista elämää, 
mutta olen liian nuori vielä lähtemään.

Lasken sekunteja, ja taistelen vastaan
seuraavia tunteja. Koitan tuhota aikaa,
yritän syntyä parempaan maailmaan,
mutta tässä vain makaan, pystymättä muuhunkaan,
miksi en osaa, edes oikein rakastaa?

sirpale