Puisto
minä seison levottomana heidän vierellään
potkin lunta kengänkärjelläni
munkin kysyessä
mestari kiinnittää huomioni ruusupensaaseen
mietin miten se ei palellu keskitalvella
tai katson miten…
sitten minä olen metsässä, ja on kevät
joku väittää toisen jumalaa peloksi,
hän puhunut minulle
minun jumalani ovat kuolleet
marjastaja, jolle yritän todistaa
tulleeni tänne pitkin tietä, vaikka huomaan, ettei sitä enää
minun jumalani ovat kuolleet
muistoni ovat muuttuneet hämäriksi,
mutta se mitä minulla on, ei lähde kulumallakaan
kuten ei, se on pinttyneenä
ja jossain kangas palaa lipputankoon
mutta minä olen poissa,
puhun ruusupensaalle
minulla on nyt ääneni
kyläläiset eivät kysele vainajista,
eivät ole enää saattamassa
mutta minä olen nyt poissa,
olen puistossa, jossa unohdetaan