Taivaan verran kyyneleitä

             kadonneen onnen sai ken
           taivaan suru kastelee kaiken
       pisaroiden kuiskaus korvissa laulaa
   kun lapsuuden muisto viimeisen terän naulaa
  pelkään että juoksunsa päättää elämän tuuli
             kaipaukseni se kai kuuli
        itkuni vuoksi se suuntansa muutti
         pisaroiden lohdutus mieleni muutti
           nyt vaimenevat äänet niiden
          elämä on kuin perhosen siivet
              sokeana tyydyn siihen

Masennuksesta ja siitä yli pääsemisestä.

Aneya