Meistä kumpikaan ei enää

Auringon laskiessa
elämän hiipuessa minusta

Tunnen itseni kokonaisemmaksi
kuin koko elämäni aikana yhteensä

Muistan miten joskus jaksoin taistella vastaan
Nyt annan maailman viedä

Rannalla, hiekan kietoessa minut yhä tiiviimmin syleilyynsä
meren hivellessä jalkojani

Lasken särkyneitä sydämiäni
katkottuja kulkiluitani

Suljen silmäni
maailma huokaa ja tunnen sen sydämenlyöntien hidastuvan

Joskus sekin jaksoi taistella vastaan
Nyt se antaa ihmisten viedä

Andromeda