Muisto

Sä tulit ja annoit mulle sydämes
käärittynä hymyyn ja lempeään
katseeseen.
Sun sydän oli puhdasta kultaa
ja se säteili auringon kehrää.
Mä hukuin sun silmiesi mereen
ja humalluin huultesi hunajasta.
Vielä tänäkin yönä kun suljen
silmäni, mä pitelen sun sydäntäs
käsissäni ja suutelen maata
jalkojesi alla.

Andromeda