Langennut enkeli
Maa jalkojeni alla vajoaa
Se imee minut syliinsä pimeään
Kylmään kaipuuseen
Helmenvalkoiset siipeni repeytyvät irti
Polttavat raapaleet vuotavat selässäni
Vajoan yhä syvemmälle pimeyteen
Tunnen kipua käsissäni
Maa runnoo minut mustelmille
Kylmyys hivelee jalkojani
Valo heikkenee ja katoaa lopulta
Armonvarjo
|