Melankoliaa

Pysähdyn katselemaan joen kuohuja,
koskikaran paratiisia kivikkoineen.
Sitä suojaa vettä hylkivä vaatetus,
sammalet pehmentävät kivien iskuja.

Haluaisin pulahtaa kylmään veteen,
myllynkivi pelastusrenkaana,
kun ihmisyyttä mitataan menestyksellä,
kaikella ulkopuolisella.
Hetken tuntisin yhteyttä kaikkeen,
kaikilla mittareilla tasavertainen.

Sieluni syttyisi kuutamolla,
aaveena jäisin sillan pieleen.

Ja silloin saukon nään hymyilevän,
nauttien ateriansa vatsansa päältä.
Iskien silmäänsä kujeillen,
kuka hullu nyt lähtisi täältä?
Supattaa vielä sillan alta,
mitä kaikkea oletkaan kokenut,
miltä kaikelta silmäsi sulkenut,
kaikkihan on tässä ja nyt.

Palatessani elämäni sillan kannelta,
mielessäni tuhansia muistoja.
Lokit kirkuen kiersivät elämän laivaa,
meren ylle nousi täysi kuu.
Tuuli sekoitti tunteita kuin hiuksia,
elämä on kuitenkin kaunista!


Azureus