Koditon

Muutamat tutut kasvot, 
päivä päivältä vieraammat.
Unohdin jo heidän silmiensä värin
ja ääntensä värinän hiljaisuuden.

Ei heistä kukaan koskaan, 
jaksanut oikeasti uskoa 
minun kuuluvan tänne, 
eiväthän kunnon ihmiset
katso maailmaa vasemmalta, 
tai ristiinnaulitse unelmiaan yötaivaalle.

En minä kuulu heidän todellisuuteensa, 
kuolihan varjonikin eilen 
heidän auringoksi kutsutun 
rakkaudettomuuden poltteeseen.

Minun oli niin ikävä kotiin, 
vaikka he sanoivat minulle 
sen olevan väärin, 
koska kotini ei koskaan, 
ole täällä ollutkaan 

Viime yönä piirsin äärettömyyden iholleni,
ja katsoin miten se valui peittämään minulta 
heidän maailmaksi kutsumansa paikan, 
josta en koskaan oppinut pitämään.

Viime yönä minä palasin kotiin.

2,5 kuukauden kuivillaolon sortumisen jälkeiset fiilikset. Ei teidän ymmärrettäväksenne. He joiden tarvitsee tietää, tietävät.

BlackCat666