Pikkuinen

Kyynelten kostuttamaa ilmaa
on niin vaikea hengittää,
eivätkä jalkansakaan tahdo kantaa
veren tahrimalla lattialla.

Pikkuinen elämän maahan lyömänä, 
viattomana alla kaatuneen maailman painon,
hänen oman maailmansa.

Vankina omassa itsessään, 
tekohymyn taakse piilottaa tunteet,
lakanamereen öisin hukuttautuvina veripisaroina.

Pikkuinen, 
kertoiko kukaan sinulle, 
että ikuisuuden kestävä yö
päättyy kohta pyynnöstäsi?

Katso, 
varjot lyhenevät,
jos sinä vain annat niille luvan siihen.

Pienin askelin pikkuinen, 
sillä matka on pitkä ja vaivalloinen
ja silti sen arvoinen.

Minä lupaan olla kanssasi sillä matkalla, 
kuljen rinnallasi varjellen,
suojaan kylmältä tuulelta 
hitaasti paranevaa ihoasi.

Pienin askelin pikkuinen, 
pienin askelin auringonnousuun.

Pikkuinen on ihana sana.

BlackCat666