Kohti aviota

Tässä tänään on tyttörukka:
kammattu on jo hyvin tukka,
mekossa häiritse häntä ei nukka
vaan siihen on ripustetu aito kukka.

On sulhopojan ja hänen häät;
sen varmasti jo sinäkin näät.
Ovella kirkon rakkailla vaihtuu räät:
näin molemmat vannoo: ollaan me, ei ol määt.

Nuorta paria oottaa onni,
vaikka jaettava on nyt tonni;
ei saa sulhopoika oll` enää monni
eikä myöskään tyttö itsepäinen sonni.

Ei auta aviossa tuuri
ei sorru siitä riidan muuri.
Rakkautta rakenn´ ei laihdutuskuuri
vaan tärkeint on toisen kunnioitus suuri.

Tässä vielä pikkuisen avionauhaa,
joka tuottaa rakkauteen pakkasta lauhaa.
Turha on asioita menneitä jauhaa,
vaikka sisälläs myrsky vain pauhaa.
Ei pidä nostaa padasta kauhaa,
vaan kehoitan teitä rakentamaan rauhaa.

Kirjoitin runon siskoni ensimmäisen hääpäivän kunniaksi muistovärssynä. Tarkoitus oli luoda tunnelmallinen ja mahdollisimman rauhallinen runo, jota säestin loppusoinnuilla.

Laura Bonnarth