Perhe
Oli perhe. Perheeseen kuului isä, äiti, poika ja tytär. Ja kissa. Kissa oli sekarotuinen ja musta. Se oli pari vuotta vanha, kuten tytärkin. Poika taas oli teini-iässä. Isä eläkkeellä ja äiti jotain kolmekymmentä. Voi kauhea.
Sattuipa niin, että isä otti ja kuoli. Kuolema tuli yllättäen, vaikka hän olikin valittanut kymmenen aikaisempaa vuotta sydäntään ja vasemman käden puutumista. Kuolema tuli siksi yllättäen, että perhe oli vähän tyhmä.
No se siitä perheestä. Kerrotaan ennemmin siitä paikasta, jonne isä pääsi kuoltuaan. Sen nimi on hautausmaa.
Hautausmaalla on paljon kukkia, paitsi niiden haudoilla jotka olivat eläessään aika ikäviä heppuja. Siksi onkin hyvä olla hyvä heppu, koska mikäli kuolemanjälkeinen on, saa varmaan sieltä käsin nähdä kuinka kukaan ei tule haudalle katsomaan. Surullista.
Vaan se siitä. Nyt siihen paikkaan, jonne isän sielu meni. No se on uusi ruumis. Tämä on buddhalainen tarina. Tai vastaavaa. Uskovat kai jälleensyntymään muutkin? En ole tarkistanut, mutta oletan näin. Eli tämä siis, aikaisemmista tiedoista poiketen, _ei_ ole buddhalainen tarina.
Katsoin Wikipediasta, hindutkin uskovat jälleensyntymään. Mutten pidä hinduista. Ne ovat kaikki intialaisia ja olen muutaman kerran soittanut tietokonejuttujen vuoksi asiakaspalveluun eikä heidän aksentistaan saa mitään selvää. Ei siis hindulainenkaan. Sanotaan nyt, että tämä on jälleensyntymätarina.
Sattui nimittäin sillä tavoin, että heti isän kuoltua äiti huomasi olevansa raskaana. No, isän sielu ei ollut tässä lapsessa, eikä isä ollut sitä lasta edes tehnyt. Aika modernia! Ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, kuten silläkään kenen ruumiissa isän sielu nyt oli. Koska tämä uusi henkilö ei muistanut tällaista isää eikä isä uutta ihmistä, ihan totta, ei sillä ole mitään merkitystä.
Se, millä on merkitystä, on katumus. Pitää katua pahoja tekojaan, jotta pääsee taivaaseen. Niin tässäkin tarinassa, sillä tämä on kristitty tarina. Tämän tarinan isä ei erityisemmin katunut pahoja tekojaan, joita oli useita, ja siksipä hän ei päässyt taivaaseen vaan on nyt joku pikkuvauva varmaan siellä Intiassa, ja hänestä mitä luultavimmin tulee hau meja helpjuu 200 dollarin kuukausipalkalla yrityksessä, jossa on 144 000 työntekijää per kerros ja kerroksia seitsemän. Vittumainen juttu.
Niin siihen äitiin. Äiti oli raskaana ja tämän lapsen isä oli vissiin talonmies. En minä parempaakaan keksinyt, eikä kyllä äitikään. Talonmies oli ruma ja lihava, mutta ompeluseuroissa puhuttiin isosta kalusta. Ei se kyllä ollut mikään erityisen suuri, jos koolla sen puoleen väliäkään on. Lapsi oli nyt tulossa ja äiti valehteli vanhimmalle pojalleen sen olevan isän. Että näin hienoa symboliikkaa oli, isä otti ja kuoli mutta heti syntyy uutta elämää, vaikka uusi elämä ei juurikaan liity isään, joka wudduu laiktu dalut sistem fail fromdi veppeiz jossain vitun Mumbaissa.