Sika säkissä
1
Mörknes hämmästyi. Hän ei ollut ennen nähnyt puhuvaa sikaa, varsinkaan smokissa. Mutta siinä se nyt oli, eikä Mörknesillä ollut hajuakaan, miksi hänelle sitä näytettiin. Kun häneltä kysyttiin kadulla, haluaisiko hän nähdä jotain hienoa, hän suostui koska kuvitteli pääsevänsä katselemaan kauniita alastomia naisia. Ei hän tiennyt sitäkään, miksi jotain hienoa olisi nimenomaan kauniit alastomat naiset ja miksi niitä ylipäätään olisi näytelty, mutta sellainen tuli nyt vain mieleen.
"Haluan kotiin", Mörknes sanoi miehelle. Häntä ei kiinnostanut puhuva smokkiasuinen sika enää. "No voithan sinä toki lähteä. En minä pakota sinua olemaan täällä", mies sanoi sitten ja niinpä Mörknes lähti. Mies lähti myös.
2
August Hammarbergi oli ahdistunut, sillä hän ei tiennyt mitä tekisi saamalleen perinnölle. Puhuva sika ja tälle sopiva smokkiasu oli jotenkin saatava käyttöön, sillä se oli isän viimeinen toive. Kukaan tuskin kuitenkaan halusi nähdä puhuvaa sikaa saati keksiä sille yhtään mitään järkevää puuhaa, joten homma alkoi mennä päin honkia.
Vaan josko joku hölmö sitten suostuisi. Kenties, jos hän ei kerro omistavansa puhuvaa sikaa, vaan antaisi ymmärtää että hän omistaa kauniita alastomia naisia? Onnistuisikohan tuo sitten. Yrittänyttä ei laiteta, August Hammarberg ajatteli ja meni kadulle.
"Haluaisitko nähdä jotakin todella hienoa?" hän kysyi ensimmäiseltä vastaantulijalta. "En varsinaisesti… Mitä hienoa?" vastaantulija kysäisi. "En voi kertoa, mutta takuulla yllätyt positiivisesti. Tule mukaan vain, ei maksa mitään", August maanitteli ja saikin miehen mukaansa.
Mies katseli smokkiasuista puhuvaa sikaa viitisen minuuttia, kunnes pyysi lähteä kotiin ja lähtikin, kuten myös August Hammarberg. Kaiketi isän toive oli nyt täytetty, hän ajatteli.
3
Voi kunpa näkisin joskus puhuvan sian, jolla on smokki päällä, ajatteli Reinhard murheissaan, sillä hän tiesi ettei hänen toiveensa ikinä toteutuisi. Niinpä hän käveli pitkin pitkittäin olevaa kävelykatua ja melkein itki, mutta kuitenkin ilman kyyneliä, jottei häntä huomattaisi ja haukuttaisi itkupilliksi.
"Terve, ihminen, mikä sinun nimesi on?" kysyi mies Reinhardilta.
"Minä olen Reinhard", hän vastasi, "miksi sitä kysyt?"
"Noo, ajattelin vain että esittäytyisimme. Minun nimeni on August. August Hammarberg."
"Hei vain, August, mutta miksi juuri minuun törmäsit?" Reinhard ihmetteli.
"Minä vain tässä ajattelin, että olisit kiinnostunut smokeista. Antaisin pois yhden, kun en tarvitse."
"Miksi annat smokin pois? Etkö voisi viedä sitä pukukauppaan ja myydä?"
"Mutta kun se ei ole ihmiselle, vaan sialle. En tarvitse sitä sikaakaan, ja niinpä ajattelin teurastaa
sen huomenna."
"Sialla smokki? Kuinka ihmeessä… "
"No se on puhuva sika, ja siksi isäni ajatteli että sille sopisi myös smokki."
"Puhuva sika? Ja aiot teurastaa sen?"
"Niin, ellei… "
"Mutta kun minä mielelläni ottaisin sen sian! Olen aina halunnut sellaista."
"No ota pois vain. Seuraa minua, niin vien sinut kotiini, jossa sika on. Hän luultavasti on jo keittänyt teen, kun kello lähestyy kolmea. Se on meillä teehetki."
"Hienoa!"
Niinpä Reinhard meni Augustin kotiin, tervehti puhuvaa sikaa ja otti sen mukaansa.
Oikeastaan tämä oli sitten se tarina.
Tarina smokkiasuisesta siasta säkissä.