Syksyinen tarina
Eräänä syksyisenä yönä laiva nimeltä M/S Jenny haaksirikkoutui ja vain kolme selvisi. Mutta tämä tarina ei laisinkaan kerro siitä, vaan jostakin ihan muusta. Nimittäin tämä tarina kertoo puusta.
Puu kasvoi ja siinä oli lehtiä. Lehdet havisivat syksyisin kun tuuli ja muuttuivat räikeän värisiksi. Siihen puuhun eräs nimeltämainitsematon mies kirjoitti rakkaudentunnustuksen: Ö sydän Å. Niin, tämän miehen nimi alkoi Ö:llä. Se rakkaus ei kuitenkaan koskaan kestänyt. Ehkä pari viikkoa, niin.
No se puu oli siinä silti vaan. Kasvoi kasvamistaan ja kerran lopetti kasvamisen ja niin se oli sitten sen kokoinen puu koko lopun ikäänsä. Kukaan ei viitsinyt kaataa sitä, koska se oli niin suuri että se kaatui väistämättä joidenkin talojen päälle, niitä taloja oli hyvin paljon. Ei sille sitten oikein voinut tehdä mitään. Se puu oli siinä sitten.
Puun ympärillä joskus tanssittiin piiritanssia, varsinkin juhannusyönä jolloin yleensä tanssitaan piiritanssia. Tai en minä tiedä, kun en vietä juhannusta, mutta siellä nyt ainakin tanssittiin, näin omin silmin.
M/S Jenny lipui tasaista vauhtia, mutta kukapa olisikaan siinä pimeydessä nähnyt sitä jäävuorta! Kaksi rohkeaa ja kestävää miestä ja yhden olkapäillä istunut ja kynsiään lakannut nainen uivat pienelle saarelle, jossa asui satakunta ihmistä, kaikki toisilleen sukua.
Miehet ja nainen katselivat saarta: paljon taloja, mutta vähän asukkaita. He saivat sitten erään opaskyltin avustuksella tietää, että ne olivat kesämökkejä. Vaikka saarella asui satakunta ihmistä, siellä vietti kesiään ulkopaikkakuntalaisia hyvin paljon. Pääasiassa suomenruotsalaisia ekonomeja Helsingistä.
Sitten he näkivät puun. Puu oli hyvin suuri ja he huomasivat, että jos sen olisi kaatanut, olisi usea talo ja kesämökki mennyt maan tasalle. Tai ei nyt usea, mutta mistä suunnasta vain katsoikin, aina olisi pari mennyt paskaksi ja näin päin pois. He olivat siitä hyvin iloisia. He kun pitivät puista.
Ja piti puukin puista. Jos puu olisi pitänyt esim. ihmisestä, se olisi vähän niin kuin ihminen pitäisi puista, eli väärin. Joten se piti puista. Ja ihmiset pitivät ihmisistä, jos olivat terveitä jne.
Miehet ja nainen päättivät pyöriä puun ympärillä ja tanssahdella vähän. "Ei nyt ole juhannus", huusivat kyläläiset vihaisina.
Vähän tuollaista bsurdia meininkiä.