Ullakko
Artturi kävi ullakolla syömässä
seuraavana päivänä lähti ullakko pois
ei ollut enää mitään jäljellä
ainoastaan lautanen
eikä sekään ollut se sama
se, josta Artturi söi
Jos jälkiä jättämättä katoaa
päätyy Vantaalle Pub Syväriin
mutta jos katoaa jättäen jäljet
ne jäljet katoavat lumen sulaessa
tai jos alkaa pyryttää
useimmiten ei
mutta tämäkin vain
koska on liian kylmä
Kävin viime kesänä ullakolla
siellä oli se outo lautanen
ei kukaan jaksanut sitä pois viedä
siinä se seisoi
oikein ilkkuen, melkeinpä
vaikka eivät lautaset ajattele
vai josko sittenkin…
Hulluus vaivaa mieltä usein
se kuin nakertaen aivoja telmii
tuolla noin sisällä
pyysi maitoa, niin päästin
en aavistanut, mitä oli taas mielessä
pitäisi sitä kai virheistään oppia
kun kantapään kautta aina saa opetella
muttei silti opi
yritys ja erehdys
erehdys ja erehdys
ja taas yritys
ei se mihinkään johda
mutta onpahan jotain tekemistä
kunnes aika minustakin jättää
Näkymät tuonne ulos tästä ikkunasta
no nyt on verhot kiinni
mutta silloin tällöin, toisinaan
ulkona on pikkulapsia leikkimässä
en tiedä leikinkö itse pienenä
taisin leikkiä Legoilla
siksen kai saanut auringonpaistetta
ja mieleni on näin musta
se tosin alkoi vaikuttaa vasta viime aikoina
mutta minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää
kertoi jo minun kuvitteellinen isoäitini
hän on kuollut
niin kuin mielenikin
Voitin irc-kanava #kiukaan vuosipäivän kunniaksi järjestetyn runokilpailun tällä teoksella. Siinä on meriittiä kerrakseen.
Santeri Latvaala
|