Epätoivoinen
valuu pitkin
kujia
levittäen sanomaani,
kuoleman.
Kyyneleeni
vuotavat aina
maailman ääriin,
jossa ne
putoavat avaruuteen.
Sydämeni
katoaa meluun
maailman,
enkä voi enää
antaa sitä kellekään.
Musta taivas
ylläni
vetää minua
taivaisiin yhä vain
vastustamattomasti.
Jos vain joku olisi,
joka voisi minut pelastaa
tai edes
antaa minun
häntä rakastaa..
Silloin voisin
voisin ehkä pelastua.
Silloin kuolema
ei veisi minua mukaansa.
Mutta se on unelmaa..
Unelmaa..
Typerää unelmaa..
Ei kukaan voisi
minua rakastaa..