Itse

Kaikki se roimahti sisälleni yhdellä purkauksella, kuin liekki, joka
roimahtaa heinien päälle ilkeän paholaisen käskystä. Sen kynnet
tarertuivat ruumiiseeni ja kiskoivat sitä mielensä mukaan, antamatta
minulle valtaa itsessäni. Kaiken sen jälkeen en tuntenut enää
minkäänlaisia tunteita, vaan huomasin että kaikki on muuttunut
kielteiseksi. Kaikki ne kasvot vainosivat minua ja niitä liikkeitä,
joita tein. En tuntenut rauhaa vaan paatunutta raivostuneisuutta. Ääni
korvissani kuiski kannustavasti ja käski minua toteuttamaan
suunnitelmansa. Mutta miksen tehnyt sitä? Ehkä siksi, koska luulemme,
että kaikki on kiinni itsestämme, vaikka se on oikeastaan kiinni
muista, ja älysin sen sinä hetkenä. Mikään ei ole vaikeampaa kuin
päättää toisten kohtalosta. Siksi pidättäydyin viime tipassa ja
torjuin tarjoukssen. Mutta se ei hellitä. Se houkutteli, kiristi,
ehdotti, punoi juonia ja raastoi mieltäni. En voinut mitään, sillä
urheinkin alistuu sen tahtoon. Se taivutti minut ja mieleni
lumoihinsa. Kaikki oli sen jälkeen yksinkertaista. Mutta todellisuus
valehteli minulle. Tämä tunne riehui sisälläni. Se antoi minulle
käskyjään, joita minun piti totella, etten satuttaisi itseäni. Mutta
määräyksiä toteuttaessani taisin satuttaa itseäni enemmän. Mutta
tiedän, että olen itse se, joka haluaa itselleni pahaa. Se pieni,
ihmisen syvin tunne, joka näyttytyy arasti ja kunnolla, vasta kun on
saanut vallan. Se ei annan itselleni armoa, vaikka haluan, koska olen
hautonut sitä niin paljon. Se tuo minut joka kerta takaisin kuoleman
porteille ja kiduttaa minua, kunnes on itse vapaa ja nauttii
kivustani. Mutta toinen puoli minusta yritti vaientaa sen ja auttaa
minua taistelemaan sitä vastaan. Kaikki se oli vain liian
monimutkaista, liian vaikeaa, ja epävarmaa. Sisäiselle pirulleen ei
mahda mitään..

pofjpavåa