Joessa

Aamulla heräsin
kyyneleet turmion
poskillani.
Hän mennyt on.

Nousin, peittelin
petini kohdaltas.
Tiedä se että,
täällä sua odotan.

Onko pahempaa
kuin tuijottaa,
silmiin sitä,
kuolemaa.

Kuun loistavan
varjoissa
jäljitin polkuasi
joka koristeltiin kivulla.

Polvistuin rannalle,
katsoin Kalevalan toteutumista.
Uhkarohkea soturini
on pohjalla joen mustan.

Onko pahempaa
tuijottaa,
silmiin sitä,
kuolemaa.
 
Onko kurjempaa
rakastaa
kuollutta kuin hänet
unohtaa.

Onko kauniimpaa
itkeä toivossa
 kuun valossa,
kuin Tuonelan joen rannalla.

pofjpavåa