Maailman matkaaja
Niin nainen arka,
mutta utelias,
lähti kiertämään maailmaa
paetakseen rakkauttaan.
Hän sanoi ystävälle,
parhaalle, niin hyvälle:
"Tulen kaipaamaan seuraasi,
mutta kohta en enää tunne itseäni."
Jäähyväiset lyhyet
tekivät päivän murheiseksi.
Ei nainen enää tapaisi rakastaan,
ei osannut arpoa, kumpi se olikaan.
Hänen sisällään pyöri
riivattu henki.
Kumpi hänen sydämensä saapi,
"Mies vai paras ystäväni?"
Niin kaiken aikaa hän
oppikin jujun elämän.
Ei toimi rakkaus tässä pelissä,
kun maailmaa kiertää täysissä verissä
Eikä hän ikinä tavannut,
ei ystävää, ei miestään.
Hänen sielunsa kovalla työllä,
mutta uuden kokemisella piestään.
Ei auttanut rakkaus,
ei oma tahtokaan.
Hän vain päätti niin
ja lähti matkaamaan.
Eikä miehen saati ystävän,
ilo ollut suuri.
He ajattelivat läpi elämän
miksi välillämme on satojen kilometrien mittainen muuri?
Ja nainen matkasi maailman ääriin,
kunnes tuli reuna vastaan.
Hänen sydämensä tuntui peteyltä,
mutta silti mieli oli tyyväinen vapaudestaan.
Hän eli läpi vaarojen,
niitä varsinkin varoen.
Eikä hän enää tavannut rakkaitaan,
joita pelkäsi aina kuolemaan.