Rangaistus

Tämä maa on kuihtunut
minun jaloilleni.
Olen varmaan myös unohtanut
miltä tuntui kun oli parempi.

Korpit raakuvat korvissain
ja painan katseeni maahan rumaan.
Säädin itselleni lakeja vain
että pääsisin suoristumaan.

Inho, kavallus, sitä se on
ja ikävä sydämen riistävä.
En tiennyt olevani suruton
kunnes edessäni seisoit sinä.

Nyt edessäin vain ikuinen maa,
sen takana lisää harmeja.
Kuka kaipaa minut pelastaa,
kun olen paha prinsessa?

Sain kerran jo toisen
ja oli maailmalle häpeäpilkuksi.
Tuon arvonimen "loisen"
otin suruissani kannettavaksi.

Lasken pääni varaan käsien,
hetken luulin niitä omiksesi,
mutta kuihtuneeseen maahan katsoen
muistan taas rangaistukseni.

Rakkaus ja ikävä kulkevat
aina käsi kädessä.
Mutta menneisyyteni sulkevat
portit meidän kahden välistä.

Kun alan voipua taakastani
ja silmiä kiinni painaa
yritän olla vielä kunniaksi
jos en näe enää tätä maailmaa.

Rukous leijalkoon luokses',
jos saisin myöhässä anteeksi.
Puutuisin tänne sinun vuokses',
tähän maahan ruumiini kuihtuisi.

Mutta sinua ei ole.

pofjpavåa