Runo 3
Me kuolemme,
häviämme maailmasta.
Me menetämme
aikaa yhdessä,
pitäen kädestä,
itkien toisiemme puolesta.
En voi saada mitään takaisin,
en voi unohtaa mitään enää.
En voi järjestää mieltäni
niistä kauhun hetkistä.
Me kuolemme,
häviämme maailmasta.
Me menetämme
aikaa yhdessä,
pitäen kädestä,
itkien toisiemme puolesta.
Vaikka katsomme toisiamme silmiin,
emme erota tunteita rakkauden huonoihin puoliin.
Me väitämme niin,
mutta kaikki on vain kurjaa petosta päin silmiin.
Me kuolemme,
häviämme maailmasta.
Me menetämme
aikaa yhdessä,
pitäen kädestä,
itkien toisiemme puolesta.
Hyvyytemme pilottaa huonot puolet,
valheemme eivät tuota tulosta.
Tuntuu siltä, että maailma on valhetta,
tuntuu siltä, että olen oikeassa.
Me vihaamme,
me häviämme toisistamme.
Me menetämme toisemme,
Aika yhdessä
joka koettiin silloin,
on enää riipaiseva muisto
syvällä sydämessä.
Ja kun aikamme koitti vihdoin,
ja murhasimme toisemme,
me kertasimme muistomme
ja tuijotimme kuolemaa silmiin,
eli toisiamme sielun peiliin.
Ja unohdamme viimein kaiken hyvän,
koska paha kiertää, valhe leviää.
Ja me nukahdamme mustiin murheisiin,
joista ei koidu mitään hyvää.