Suuret vuoret

Oli maailmassa kerran suuria vuoria, 
ne maan ja taivaan erottivat.
Ne erottiavt kansat toisistaan
ja rauhan yllä pitivät.

Vaan mitä tapahtui kun ukko suuri,
hän kaksin taistoon vuoret haastoi.
Sai mies surmansa, suru maailmaan kiiri,
että vuoret ovat kaikean takana.

Siis maailman asukit, yksitellen,
taitojaan kävivät mittelemässä kanssa vuorten.
Kukaan ei palannut takaisin,
ennekuin ihmiskunta sai aatteen.

"Hyökätään yhdess' vuorten kimppuun,
saarretaan ne ja viedään voitto."
Näin he tekivät pimeän turvin,
oli rohkea ihmisten koitto.

Vaan vaik' ihmiset sinnikkäät
ne eivät vuoria pysäyttäneet - 
ne karistivat vyöryil' päältään 
ja vettä laskivat padoista.

Ihmiset tappionsa myönsivät
ja lopettivat taiston.
He eivät enää koskaan yritä
sotkeutua asioihin vuorten.

Vaan niin nuo vuoret vieläkin pysyvät
tiukasti maan kamaralla.
Ne rauhaa yllä pitävät
ja iloitsevat mukavasta maailmasta.

pofjpavåa