Siivet enkelin

Enkelin siivillä lensin, laskeuduin ja sänkysi viereen hiivin. Hetken
sinua katselin ja sitten pois lähdin. Toivoin sinun heräävän ja minut
viereesi pyytävän. Sinä et herännyt, etkä minua viereesi
pyytänyt. Nousin taas lentoon, suuntasin lentoni tähtiin. Juuri on
olin korkeammalla kuin koskaan, huomasin siipieni pienuuden. Siivet
liian pienet, eivät minua enää kantaneetkaan. Putosin ja putosin,
luulin, että en koskaan iskeydy maahan. Maahan en koskaan
iskeytynytkään, vaan merestä itseni myöhemmin löysin. Kelluin keskellä
laajaa ja syvää merta, seuranani vain tuuli. Tuuli joka kuljetti minua
mielivaltaisesti, luulin jo, että se kestäisi ikuisesti. Iskeydyin
kuitenkin rantaan, tutun näköiseen paikkaan. Tiesin olleeni täällä
aiemminkin, milloin, sitä muistanut en. Lähdin kävelemään ilman voimia
jaloissa. Harhailin, huomasin päätyneeni ovellesi, koputin ja toivoin
sinun avaavan. Sinä avasit, kannoit minut sisään ja annoit minulle
kodin. Annoit minulle enemmän kuin olin kuvitellut koskaan saavani,
jäin luoksesi ikuisiksi ajoiksi, vaikka en nyt luonasi olekaan.

Costorm