Tyttö ja poika

Tyttö oli jo pitkään ollut pojan kanssa yhdessä, ja he olivat onnellisia.

Mutta eräänä päivänä tyttö näki kuinka poika halaili ja suuteli toista tyttöä.

Tyttö oli niin monta kertaa kuullut pojan sanovan: "Mä rakastan sua, enkä ikinä pettäis noin ihanaa tyttöä"

Tyttö laittoi pojalle viestin: "Voidaanko nähdä huomenna?"

Poika vastasi: "joo, tuu vaik meille. Meillä ei oo ketään kotona ;)"

Seuraavana iltana tyttö lähti bussilla pojan luo.

Hän soitti ovi kelloa, ja hetken päästä poika tuli avaamaan ja sanoi: "mä ootinki jo sua"

Tyttö vain hymyili vienosti vastaukseksi.

He menivät pojan huoneeseen, ja kumpikaan ei puhunut.

Sitten tyttö rohkasi mielensä ja kysyi: "Rakastatko sä mua vieläkin?"

"Tottakai rakastan! Miten niin?"

"Ajattelin vaan… " tyttö sanoi ja katsoi lattiaan.

"mikä sulla on?" poika kysyi.

Samassa tyttö purskahti itkuun.

"Miten mä voin olla niin tyhmä että luulin sun puhuvan totta?!" tyttö sanoi.

"Mitä sä tarkotat?"

"Vittu sä tiiät sen kyllä ihan hyvin! Turha sun on esittää että et tietäis mitään!" tyttö huusi ja nousi seisomaan.

"En mä kyllä tiiä!" poika vastasi ja nousi myös seisomaan.

"Joo et nii varmaan saatanan paska! Eka vannot rakastavas mua, ja sit ootkin jo kähmimässä jotain toista!"

"Se nyt vaan oli sellasta… Siis kun ei se tyttö merkitte mulle mitään! Sua mä oikeesti rakastan!" poika selitti.

"No miks vitussa sä sitten halailit ja suutelit sitä?! Nii vittu kerroppas se!" Huusi tyttö vihaisena

"Ei sillä oo mitään väliä kun… "

"Älä viitti valehdella. Ootko sä pettäny mua jo kauanki?!" tyttö keskeytti.

"En mä… siis kun… mä luulin että sä et enää välitä musta… " poika vastasi.

"Nii, ja sit meet heti jonkun lutkan kaa viettää iltaa! Vittu että mä vihaan sua… mä niin vihaan sua!!!! Sä oot vaan tollanen saatanan pikku paska, joka käyttää muita hyväks!"

Poika ei jaksanut kuunnella enää tytön haukkuja, vaan lähti olohuoneeseen. Hän ajatteli että tyttö rauhoittuisi.

Mutta ei. Tyttö lähti myös olohuoneeseen.

"Voi saatana! Ollaan sitä niin kovaa ja sitte ku ite oot kuses, nii lähetää vaa karkuun!!!!" Tyttö sanoi ja käveli pojan takana

Poika kääntyi, ja samassa löi tyttöä.

Tyttö kaatui lattialle, ja itki.

"sä… . sä et vaan kestä totuutta… " Tyttö sopersi lattialta.

Poika kyykistyi, ja löi tyttöä. Uudestaan, ja uudestaan. Tytön kasvot olivat veriset, ja silmät täynnä kyyeleitä.

Poika meni avaamaan oven, ja raahasi tytön ulos. Ulkona oli kylmää, ja pimeää.

Tyttö makasi, ja katsoi taivaalle. Hän näki tuhansia tähtiä. Hetken päästä tyttö nousi vaivoin ylös, ja lähti kävelemään bussi pysäkille.

Kun hän käveli, näki hän kaupan ikkunasta heijastuneet kasvonsa. Ne olivat täynnä verta. Tyttö kuivasi kasvonsa hihaansa, ja jatkoi kävelemistä.

Hän astui bussiin, ja meni perälle istumaan. Hän mietti miten oli saattanut joskus rakastaa tuota poikaa, joka hänet hakkasi.

Kuinka hän oli joskus kuvitellut heidän häänsä, ja kuinka he eläisivät yhdessä elämänsä loppuun asti.

Kun tyttö pääsi kotiin, meni hän suoraan huoneeseensa. Kun hän näki kasvonsa peilistä, muisti hän kuinka pojan lyönnit sattuivat.

Hän tunsi vihaa. Hän tunsi kipua.

Ei hän jaksanut enää miettiä, vaan meni makaamaan sängylleen ja nukahti.

Seuraavana päivänä tyttö kertoi vanhemmilleen mitä poika oli hänelle tehnyt. Tytön vanhemmat soittivat poliisille.

Se koko päivä oli tytöltä kyselty pojan käyttäytymisestä, ja kaikesta muustakin.

Illalla kun tyttö oli vihdoin menossa nukkumaan, hänen äitinsä avasi oven ja sanoi: "se poika… josta puhuit. Hän on nyt mieli sairaalassa, suljetulla osastolla, eikä luultavasti koskaan tule pääsemään pois. Kuulin myös, että pojalla oli jo pitkään ollut mielenterveys ongelmia, ja että hän oli syönyt lääkkeitä."

Tyttö nyökkäsi, ja nukahti. Kaikki oli nyt paremmin.

Mushroom